FinLAS ry

Kelpoisuus eläinkoetoiminnan eri osa-alueilla   

Koe-eläintoimintaan liittyy huomattava joukko eri tasoilla toimivia henkilöitä: viranomaiset valvovat ja säätelevät lakitasolla toimintaa, koe-eläintoiminnan vastuuhenkilöt koe-eläinyksiköissään vastaavat toiminnan asianmukaisuudesta, tutkijat käyttävät koe-eläimiä tutkimuksissaan, tutkimuksessa avustava henkilöstö tekee  usein käytännön tasolla eläinkokeisiin kuuluvia annostelu- ja näytteenottotoimenpiteitä, ja eläinten hoitohenkilöstö huolehtii koe-eläinten kasvattamisesta ja ylläpidosta yksiköissä. Näiden henkilöiden asiantuntemus ja ammattitaito ovat hyvän koe-eläintoiminnan perusta. Niinpä koulutukseen kaikilla toiminnan tasoilla on kiinnitetty sekä Suomessa että muualla maailmassa runsaasti huomiota. Eurooppalaiset,  FELASA:n antamat suositukset toimivat Suomessa koulutuksen tukirankana. Kyseinen järjestö on laatinut suositukset niistä asioista, joita kussakin eri tehtäväluokassa (kategoriassa) toimivien henkilöiden koulutukseen on sisällyttävä. Englanninkieliset vuoden 1995 suositukset löydät FELASAn sivuilta tästä. A-kategorian suositukset ovat muuttuneet heinäkuussa 2010. Nämä uudet suositukset löydät FELASAn sivuilta tästä.

Suosituksissa jaetaan henkilöt neljään eri kategoriaan.    
 
Kategoria A: Eläintenhoitohenkilöstö 1995 suositus (suomeksi, pdf), muuttunut heinäkuussa 2010 (engl, pdf)
Koulutus on edelleen jaettu neljään eri tasoon, joista alin eli ensimmäinen vastaa kokeneen henkilön ohjauksessa tai valvonnassa tehtäviä perushoitotehtäviä ja korkein eli neljäs taso koe-eläinyksikön johtotehtäviä pitkälti omatoimisesti.   

Suomessa koe-eläinhoitajien perustutkintoon tähtäävä koulutus on kaksivuotinen, joista ensimmäinen vuosi on yhteinen muiden eläintenhoitajakoulutuksen kanssa, sisältäen yleistä anatomian, fysiologian, genetiikan, biologian, tautiopin, desinfiointi- ja sterilointitekniikoiden yms. periaatteita. Toisena vuonna keskitytään koe-eläinten hoitoon liittyviin asioihin: koe-eläintoimintaa koskeva lainsäädäntö tulee tunnetuksi, samoin tavallisimpien koe-eläinten biologia ja taudit, koe-eläinten perimään ja terveyteen sekä ympäristöolosuhteisiin liittyvät laatuvaatimukset sekä eläinten käsittelyyn, aineiden annosteluun ja näytteiden ottoon liittyvät tekniikat. Tärkeänä osana koe-eläinhoitajan koulutusta ja käytännön työtä on hygienian turvaaminen eläinten hoitotehtävissä ja välineistön puhdistamisessa, samoin kuin eläinten hyvinvoinnin turvaaminen.   

Pätevyyden koe-eläinhoitajaksi voi osoittaa suorittamalla tämän alan  ammattitutkinnon, nimeltään Eläintenhoitajan ammattitutkinto, suuntautumisvaihtoehtona koe-eläinten hoitaja (Opetushallitus 1994). Tämä tutkinto nykyisessä muodossaan vastaa FELASA:n luokituksen tasoa kaksi. Jatkotutkintona on Koe-eläinhoitajan erikoisammattitutkinto, joka vastaa FELASA:n luokituksen tasoa kolme. Tutkintojen tasoa valvoo valtakunnallinen tutkintotoimikunta.  
 
Kategoria B: Tutkimuksessa avustava henkilöstö (suomeksi, pdf)
Koe-eläimiä käyttävässä tutkimuksessa on tutkijoiden lisäksi usein mukana avustavaa henkilökuntaa, kuten esimerkiksi bioanalyytikkoja. Nämä henkilöt suorittavat eläimille toimenpiteitä tutkijoiden ohjauksessa ja valvonnassa. FELASA:n suositusten mukaan tällaisen henkilön tulisi teknisten taitojen lisäksi tuntea koe-eläinten käyttöön liittyvä lainsäädäntö ja ohjeistot, olla tietoinen alaan liittyvistä eettisistä kysymyksistä, tuntea ja noudattaa koe-eläintilojen toimintaperiaatteita sekä ymmärtää eläinkokeen ja siitä saatavien havaintojen teoreettista taustaa. Hänen tulisi myös kyetä arvioimaan eläimen hyvinvointia ja sen kokemaa kipua ja kärsimystä, tuntea menetelmät niiden lievittämiseksi sekä hallita eläinten lopetusmenetelmät.   Koulutuksena on ns. B-kategorian kurssit, joita järjestetään suurimmissa yliopistoissa.  

Kategoria C:  Eläinkokeita suorittavat ja johtavat henkilöstö (suomeksi, pdf)
Lainsäädäntömme mukaan eläinkokeita tekevällä tai niitä johtavalla henkilöllä on oltava kelpoisuus suorittaa eläinkokeita. Kelpoiseksi Suomessa katsotaan asetuksen mukaan henkilö, joka on suorittanut soveltuvan korkeakoulututkinnon sekä ns. kelpoisuuskurssin. Kaikki koe-eläimiä tutkimuksessaan käyttävät tutkijat siis käyvät tällaisen kurssin jossain opintojensa vaiheessa. Kelpoisuuskursseja järjestetään vuosittain useimmissa maamme yliopistoissa.   

Kelpoisuuskurssilla tutkijat tutustuvat koe-eläintoiminnan periaatteisiin:   

1. Lainsäädäntö ja eettiset periaatteet: Sekä suomalainen että eurooppalainen koe-eläintoimintaan liittyvä lainsäädäntö  
2. Ympäristöolosuhteet: Eläinten lajikohtaiset vaatimukset sekä niiden vaikutus tutkimukseen tulevat tutuiksi: esim. tasaisen lämpötilan, kosteuden, vuorokausirytmin jne merkitys   
3. Eläinten terveydellinen laatu: Mahdollisten taudinaiheuttajien vaikutus tutkimustuloksiin; miten terveydellistä laatua valvotaan ja kontrolloidaan  
4. Eläinten geneettisen laatu: mikä vaikutus eläimen perimällä on tutkimukseen ja miten perimää voidaan hallita.  
5. Eläinten hyvinvointi: Hyvinvoiva koe-eläin on hyvän tutkimuksen perusta. Hyvinvointiin liittyvät tarpeet ovat erilaiset eri eläinlajeilla.   
6. Eläinten lajikohtainen biologia: Voidakseen tehdä luotettavaa tutkimusta lajikohtaiset ominaisuudet on tunnettava ja otettava huomioon: hiiren ominaisuudet ovat aika tavalla erilaiset kuin koiran. Kurssilla käydään läpi tavallisimpien koe-eläinlajien perusbiologiaa.  
7. Eläinten käsittelytekniikat: Kurssilla saadaan käsitys tavallisista käsittelyyn liittyvistä tekniikoista, samoin kuin testiaineiden annosteluun ja näytteiden ottoon  liittyvistä tekniikoista. Esimerkiksi opitaan, miten paljon kustakin eläimestä voidaan ottaa verinäytettä turvallisesti, paljonko voidaan annostella eri annostelureittejä käyttäen jne. Eläinten rauhallinen ja asiantunteva käsittely oikeita otteita käyttäen on kaiken perusta.  
8. Eläinten nukutus, kivunpoisto ja lopetus: Pre- ja postoperatiivinen hoito eli hoito ennen ja jälkeen operoinnin tulevat tutuiksi, samoin erilaiset nukutustekniikat ja nukutuksen tason seurantatavat. Eläimen voinnin seuranta nukutuksen aikana samoin kuin nukutuksen jälkeen on hallittava. Lopetustekniikat on myös osattava sekä eläinten hyvinvoinnin kannalta että tutkimuksen kannalta.  
9. Eläinkokeiden suunnittelu: Luotettava tutkimus edellyttää useita asioita otettavaksi huomioon kun eläinkokeita tehdään: mm. eläinten on oltava tottuneita koeympäristöön, eläimet on osattava satunnaistaa koeryhmiin, eläinten vuorokausirytmi on otettava huomioon annostelu- ja näytteenottojen aikatauluja mietittäessä, käsittelyt on vakioitava kaikkien koeryhmien kesken, tutkimuksessa käytettävien eläinten määrä on osattava päättää, tutkimustulosten tilastollisen käsittelyn vaatimukset koejärjestelyissä on otettava huomioon,  ym.   

Kategoria D: Koe-eläintieteen asiantuntijat  (suomeksi, pdf)

Koe-eläintieteen asiantuntijat työskentelevät koe-eläinyksiköiden vastuuhenkilöinä. Tällaisella henkilöllä pitää olla alalle soveltuva korkeakoulututkinto. Hänen täytyy hallita kaikki koe-eläinkeskuksen johtamiseen, talouteen, henkilöstöhallintoon, alan lainsäädäntöön ja eläinten hyvinvointiin liittyvät tehtävät, hänen pitää myös kyetä ohjaamaan ja opastamaan tutkijoita heidän koe-eläinten käytössään, vaihtoehtomenetelmien valinnassa sekä toteuttaa ja kehittää koe-eläintoimintaa 3 R:n periaatteiden mukaisesti. 

Koe-eläintieteen asiantuntijoiden koulutus on järjestetty  pohjoismaisena yhteistyönä.